Risto Kiljusen juhlapuhe

Risto Kiljusen puhe Pyöreissä vuosissa 7.2.2020

Kerhoveli ja norppa,

ihan alkuun kehut ja kiitokset Upseerikerholle: tämä on hieno rakennus ja ravintolatoiminta on lähtenyt upeasti käyntiin.

Lappeenrannan kerholle tämä on oikea paikka kokoontua ja osuu kerhon perustehtävään. Meidän juttumme ei toimi virtuaalisena. Kerhoveljien tulee olla nokakkain. Tämä on paras paikka pitää kerhon pyöreät vuodet.

Juhlittavat kerhoveljet: ikääntyminen ei ole ikävä juttu. Se on saavutus vailla vertaa. Sen ainut vaihtoehto on vielä huonompi homma. Onnea teille, elämän sankarit – ja malja teille!

Te juhlasankarit olette vuosimallia 1930-1970, siis peräisin viideltä vuosikymmeneltä. Noina vuosina on toteutunut lukusarja 600 – 500 – 350 – 200. Mistähän on kyse?

No, norpasta puhun. Vielä 1900-luvun alussa Saimassa oli norppa noin 1 000, ja nyt taas yli 400. Kun vanhimmat teistä olivat nuoria, norpista maksettiin tapporahaa, vuoteen 1948 saakka. Norppa rauhoitettiin vuonna 1955.

Ehkä joku ihmettelee, miksi norppa tuli tähän puheeseen.

Norppahan on kuin kerhoveli. Ainoa suurempi ero taitaa olla se, että norppa ei harmaannu eikä kaljuunnu. Se elää Saimaan rannoilla kuin kerhoveli 20-30 vuoden ajan, eli veljen iässä 80-90 -vuotiaaksi. Se laihduttaa itsensä kesäkuntoon – rasvoista lähtee yli 30 prosenttia. Sen penisluu tulee kantavaksi 4-6 vuoden iässä, siis veljen iässä 18-20 -vuotiaana. Selvin yhdistävä tekijä on se, että mitä vanhempi norppa, sen paksumpi kallo. Urosnorpan hormonit hyrräävät 20-vuotiaaksi. Se vastaa kerhoveljen iässä 80 vuotta. Mutta arvoisat puolisot: naarailla pitempäänkin.

Norppa ei ruikuta Saimaan rannalla. Se rakastaa sitä. Siitä se saa voimansa jatkaa 10 000-vuotista sukuaan. Näin tapahtuu myös teille, hyvät veljet – sininen Saimaa saa veljeenkin elinvoimaa.

Arvoisat puolisot,

norppa on matriarkaalinen eläin. Naaras on aina elämän keskiössä. Naaras kaivaa pesän, uros seuraa perässä, minne vain, jopa uusille asuinsijoille. Apukinoksetkin kolataan naaraiden käyttöön. Naaras siis päättää, ja uros seuraa kiltisti. Muutoin elämä on tasa-arvoista.

Ja näin se menee myös veljien kotihommissa. Tasa-arvoa on, kun sitä ei rupea liiaksi kyselemään. Ja sellaista on meno myös täällä kerholla. Veljet hoitavat kerhon velvoitteet ja tarjoavat parhaat palat puolisoille, kuten tänään. Tuomaan päiväkään ei tee poikkeusta: jouluperinne ja naisrauha siinä on takana.

Norpalla ja veljillä on samat vitsauksetkin. Ilmaston muutos on pahin. Lämpimät kelit syövät pesätarpeet ja talviset vesisateet romahduttavat pesiä. Norpalle se on iso vaiva juuri nyt ja ihmiset kärsivät vielä muualla.

Toinen paha juttu on muovijäte. Jokainen muovipilli tältäkin mäeltä ajautuu ajastaan viimeistään mikromuovina Saimaaseen. Saimaassa nuo pienet muovihiukkaset kulkeutuvat kalojen kautta norppiin sekä ihmisiin.

Hieno asia tässä on vain se, että meistä jokainen voi itse vaikuttaa tähän kehitykseen. Muutos ei ala siusta, vaan miusta! Ja siitä syntyy ajastaan ympäristökumous.

Meillä on myös yhteinen ilonaihe.

Norpat ja eläkeläiset ovat ainoita eläviä olentoja, jotka lisääntyvät Saimaan rannoilla. Toivoa pitää että muutkin sais kuin kuin veljet ja Miikkulainen.

Kiitos, ja malja sankareille sekä norpille!

Kuva: Mikko Nikkinen
Kuva: Mikko Nikkinen
Kuva: Mikko Nikkinen
Risto Kiljunen piti juhlapuheen. Kuva: Antti Rinkinen
Juhlittavat. Kuva Mikko Nikkinen.
Juhlittavat. Kuva Mikko Nikkinen
Kuva Mikko Nikkinen
Kuva Mikko Nikkinen
Kuva Mikko Nikkinen